Italian menomatkan summa burarum:
Venetsia kanaaleineen nähtiin ilmasta kun laskeuduttiin. Siitä sitten bussikyydillä Veronan ohi ja kohti pohjoista.Bussikyytiläiset tunnistavat meidät "poikina". Eikä sitten kyytiläisten keski-iästä sen enempää..
Vaikkakin yön pimeys laskeutui yllemme bussimatkan aikana niin molemmin puolin tietä erottui n. kilometrin korkuisten vuorten silhuetit. Välillä laakson pohjalla erottui pienten kylien valoja, etenkin valaistut kirkkotapulit. Laaksoja/vuoria tuli ja meni. Ja tunneleita riitti. Mahtaa olla lisää ihmeteltävää päivän valossa.
Viimeinkin perillä. Rivan kylässä lago di Gardan pohjoisimmassa kolkassa. Vieressä häämöttää yli 1.2 km korkea kukkula. Ehkä päivänvalo paljastaa lisää..
Iltapala on nautittu (jäätelön muodossa), joten ei kai tässä muuta kuin unta palloon. İciao y besos!
p.s. jpv muchos gracias para ti, garmin on loistava - "ei kaltaistas oo, ei kaltaistas oo, lai-naa-jaa-ni.."
1 kommentti:
Ei kaltaistain oo, ei kaltaistain oo...
Lähetä kommentti