Keskiviikkoon herättiin toivoa täynnä, aamu valkeni kuin ennenkin - aurinkoisena, pilvettömänä ja tukkoisena.
Avis "we try harder" odotteli meitä aamupäivällä luokseen. Häneltä saimme Opelix Sorsan alle ja järvikierros oli valmis starttaamaan. (Italian suurimman järven Lagi di Gardan ympäri kulkeva tie on 162 kilsametriä pitkä.)
Torbolen "alppikylä" oli eka etappi, tuo surffareiden mekka. Siitä matka mutkitteli pitkin järven rantaa, kahvi -ja kuvaustaukoineen.
Gardan kaupunki vaati meitä pysähtymään, sen kuvaukselliset maisemat ja gelateriat sykähdyttivät meitä loppu iäksi.
Sirminone, tuo lago di Gardan eteläisin kaupunki on kyllä vertaansa vailla koko maailmassa - se kauneus ja aitous. Pitkä ja kapea niemeke työntyy rannikoilta järven syleilyyn, sitä Sirmione myös on. Voiko aidompaa enää olla, ei voi, kerrassaan ei voi !!
Trota di lago neitsytmaistettiin juuri aidommassa paikassa eli Sirmionen upeassa ja aidossa pienessä ravintolassa. Ja hyväähän se trota oli kertakaikkiaan. Tätä on veljet ja siskot syötävä vielä uudelleen.
OB-UUTISIA: vihdoin se tapahtui, päästiin jauhamasta kesto puheenaihetta, joka on tullut esille useasti jo aiemmilla reissuillamme. A osti uuden muistikortin !!! "Totta se on totta se on..", vihdoin on reilusti tilaa mestarin teoksille - ei tarvitse säästellä louskuttamista.
Gelaterioista puhuaksamme; pistachccio, amarena, fragola, chocolata.. nuo niin maukkaat jäätelöt ovat houkutelleet pojjaat useisiin lipomistalkoisiin per päivä.
Lintubongarin twist (bongasitte tämän varmaan edellisestä merkinnästä vaikkei sitä erikseen mainittu):
Lupuja tuli bongattua tänäänkin. Vakioasukkaiden lisäksi tuli nähtyä mm. ruma ankan poikanen. Päivän kohokohta oli kuitenkin ihka aidon valkolupun lennon kuvaaminen linnan raunioissa.
Päivän jo kääntyessä iltaan lähdimme Sirmionesta Salon kylän kautta takaisin kohti Rivan koto kaupunkiamme. Ajelimme viini -ja oliivilehtojen halki kohti Rivaa, auringon luodessa viimeiset säteensä lago di Gardan ylle.
Kuvat by J. Toinen on Trobolen "alppikylästä" ja toinen Sirmionen linnoitus.
Kiva, kiitti, hei. Palaamme taas huomenna il Dia tren merkeissä. İ Vaya con dios, palleroiset !
3 kommenttia:
No joo joo on teillä kivaa siellä. Pekka kävi paskalla ja oli kuulemma semmonen olo että oli jalapenoa syöty reilusti. Seassa oli myös tuhti valkosipulin aromi. Haju oli niin kitkerä että ei äkkiseltään muistanut koska olisi niin pahalle haissut. Siinä enimmät täältä koti-Suomesta. Päätämme näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Takaisin Pas(k)ilaan.
Niin tuota sitä vaan piti kysymäni että milläs te päivitätten plokia, onko ihan komputaattori matkassa vai kommarillako pitää pärjätä? Ja hotellin wlanko se pitää miehen informaation valtatiellä?
Muuten oliko herroilla siellä Daniel Lanois'n ja Bonon kollaboraatiota "Falling at your feet?" Jos ei ole, niin maistelkaapa siitä. Kaunista on, niin kaunista.
Lähetä kommentti